Lauantaiaamuna joukko uskaliaita seikkailijoita Haukkojen ja Ilvesten
ryhmistä lähti kohti Hirvijärvellä sijaitsevaa Riihimäen partiolaisten
Tuentonttia.
Retki oli etukäteen saanut nimekseen Kärsimysretki
marraskuisen pimeyden, oletetun sateen sekä puolijoukkuetelttamajoituksen inspiroimana.
Ajatuksena oli harjoitella teltan kokoamista, itsenäistä ruuan laittoa trangioilla, sekä kipinämikkoilua Ilvesten toimiessa apuohjaajina.
Tuentontti levittäytyi eteemme lumipeitteisenä ja metsäisenä.
Haukat auttoivat Ilvesten (ja johtajien) ohjeistusten mukaan teltan
pystyttämisessä.
Kiilojen hakkaaminen ja telttasolmujen opettelu tuottivat tulosta.
Teltta nousi ja kamiina piippuineen saatiin sisään.
Välissä pojat keittelivät ruokakunnittain trangialla hernesopat.
Välipala valmistui nuotiossa: folion sisään käärittyä suklaabanaania.
Sääennusteen mukaisesti kello 16 alkoi tihuttaa vettä, mutta tämäpä ei
haitannut, kun lämmin koti oli pystyssä, jonne pikkuhiljaa vetäydyttiin
herkuttelemaan karkeilla ja herkuilla.
Iltapalaksi valmistui nuotiolla karjalanpiirakoita kaakaon kera.
Koko porukka johtajineen vetäytyi iltapuulle telttaan jo varhain, sillä
ulkokeli ei houkutellut ketään (sadetta & tuulta marraskuisella
voimalla).
Vielä ei ketään nukuttanut, joten seurasi tietovisailua,
freestyle räppiä, hölmöläissatuja sekä hassujen nimien keksimistä.
Kipinämikkovuorot käynnistyivät klo 23.20.
Kaikki pojat osallistuivat 1h 20 min kestäviin vuoroihin, ja hoitivat homman kunnialla.
Muutaman kerran kamiina pääsi sammumaan, mutta tästäkin selvittiin.
Aurinkoinen aamu koitti, kun viimeisen kipinämikkoilun hoitanut Tapsu
luukutti puhelimesta ”Täytyy jaksaa” (Elastinen/Sami Hedberg). Aamupalan
teko nuotiolla sujui pojilta kuin vanhoilta tekijöiltä: paahtoleivät,
nakit ja kananmunat paistuivat pannulla näppärästi.
Höysteenä oli nutellaa ja jugurttia.
Teltta lähti vauhdilla pakettiin, paikka siistittiin ja ehdittiinpä vielä ennen kotiin lähtöä käydä lyhyellä kärsimysvaelluksellakin.
Onneksi käytiin, sillä pojat löysivät matkalta Väinämöisen potkulaudan.
Kotiinlähtö koitti, ja todettava oli, että Kärsimysretki ei ollut ollut
ollenkaan kärsimystä. Ehkä ensi kerralla sitten
Kirjurina toimi Minna
